Jouni Harala / New Terrain Press
Anja Snellman
Kirjailija
Anja Snellman (v. 1997 saakka kirjailijanimenä Kauranen) on suomalaisen kirjallisuuden kärkinimiä ja sukupolvensa luetuimpia kirjailijoita. Snellman ponkaisi esikoisromaanillaan Sonja O. kävi täällä poikkeuksellisella voimalla Suomen kirjallisuuteen 1980-luvun alussa. Romaanin virtuoosimainen kieli ja fellinimäinen henkilögalleria valloittivat lukijat, ja se on edelleen Suomen kaikkien aikojen myydyin esikoisromaani, jota yhä uudet sukupolvet ahmivat.
Snellmanin kirjallisen työn tavaramerkkejä ovat persoonallisen kielen ja huumorin ohella estoton tapa yhdistellä historiaa ja utopiaa, itäistä ja läntistä, fiktiivistä ja dokumentaarista, henkilökohtaista ja universaalia materiaalia.
Naisen seksuaalisuus, äidin ja tyttären välinen suhde, rakkaus ja kuolema, toisen polven evakkous, salaisuudet, elämänvalheet, marginaaliin ja ääritekoihin ajautuvat ihmiskohtalot, pelot, aggressiot ja valta ovat Snellmanin teosten keskeisiä teemoja. Snellmanin romaanit ovat herättäneet kiihkeää keskustelua yksilön ja yhteiskunnan arvoista ja etiikasta, aikamme tabuista, seksuaalisuudesta, sukupuolista ja sukupolvista.
Snellman on myös pyrkinyt laajentamaan kirjallisuuden reviiriä. Hänen tekstejään on käytetty niin lamantorjuntakampanjoiden ulkomainoksissa kuin aerobic-libretoissa ja viinipullojen etiketeissä. Anja Snellman on ollut myös kysytty kolumnisti, joka on kirjailijanuransa varrella kirjoittanut erilaisiin lehtiin Kaks Plussasta Suomen Kuvalehteen ja Seuraan, Annasta Veikkaajaan ja Fitness-lehdestä Lemmikki-lehteen, sekä molempiin iltapäivälehtiin, Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen.
Kielen taitaja on myös mielen asiantuntija: Snellman työskentelee kirjoittamisen ohella yleis- ja seksuaaliterapeuttina sekä kirjallisuusterapeuttina. Hän on työskennellyt pitkään myös nuorten päihde- ja mielenterveyskuntoutujien klinikalla sekä korvaushoidossa olevien opioidiriippuvaisten parissa.
Niin ikään, tarinankertoja ja sanataiteilija on myös journalisti, ja hänellä oli vuosina 2008–2012 oma mediakriittinen ohjelma nimeltä Mediakokki MTV3:n Huomenta Suomessa. Snellman myös juonsi omaa nimeään kantavaa keskusteluohjelmaa Anja Snellman – Saanko esitellä vuosina 2010–2011. Vuonna 2013 Snellman toimitti MTV3:n Huomenta Suomessa Studio55-ohjelmaa tiistaisin. Vuosina 2014–2018 hän toimitti Helsingin Sanomien digitelevisiolle ohjelmaa nimeltä Arka paikka.
Anja Snellmanille myönnettiin vuonna 2007 Pro Finlandia -mitali. Vuonna 2008 hän vastaanotti Helsinki-mitalin ansioistaan Helsingin kuvaajana. Lisäksi hän on saanut J. H. Erkon palkinnon parhaasta esikoisromaanista 1982 sekä Kiitos kirjasta -mitalin 1993.
CeeVee
Syntynyt Helsingin Kalliossa 23.5.1954.
Kirjoittanut 26 romaania ja 3 runokokoelmaa. Käännöksiä yli 20 kielelle.
Opiskellut Helsingin yliopistossa pääaineina soveltava psykologia, englantilainen filologia, kotimainen kirjallisuus ja yleinen kirjallisuustiede. Filosofian maisteri.
Opiskellut myös elokuvakäsikirjoittamista.
Valmistunut Lyhytterapiainstituutin erityistason nelivuotisesta psykoterapiakoulutuksesta vuonna 2015.
Valmistunut Väestöliiton kaksivuotisesta koulutuksesta seksuaaliterapeutiksi vuonna 2018.
Harrastanut lapsesta saakka klassista balettia ja modernia tanssia sekä uintia, pikajuoksua ja taitoluistelua. Jooga ja kasvisravinto kuuluneet elämään 17-vuotiaasta.
Luottamustehtäviä: Valtion kirjallisuustoimikunnan varapuheenjohtaja (1994–1997), Suomen Kirjailijaliiton hallituksen jäsen (1993–1996), laajennetun Suomen Unesco-toimikunnan jäsen (1994–1998), Helsingin Kirjamessujen ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja (2003–2006), Vasa LittFest -kirjallisuusfestivaalin taiteellinen johtaja (2008–2011), Helsingin Yliopiston alumniyhdistyksen hallituksen jäsen (2011–2016).
Kielitaito: ruotsi, englanti, ranska, saksa, kreikka.
Kaksi lasta, Alma (s. 1989) ja Elsa (s. 1991). Lasten isä on ensimmäinen puoliso Saska Saarikoski. Nykyinen aviomies kitaristi-säveltäjä Jukka Orma.
Asuu perheineen Helsingissä ja viettää vapaa-ajat Suomusjärvellä.
Perheeseen kuuluvat myös chihuahua-jackrusseli Cassie ja chihuahua Unto sekä niiden pennut Guru ja Meli.
Teokset
Kaikki minun isäni (2021)
Kaikkien toiveiden kylä (2018)
Lähestyminen (2016)
Antautuminen (2015)
Runoksia (runoja 2014)
Pääoma (2013)
Ivana B. (2012)
Öisin olemme samanlaisia (runoja 2012)
Parvekejumalat (2010)
Lemmikkikaupan tytöt (2007)
Harry H. (2007)
Rakkauden maanosat (2005)
Saa kirjoittaa (runoja 2004)
Lyhytsiipiset (2003)
Äiti ja koira (2002)
Safari Club (2001)
Aura (2000)
Paratiisin kartta (1999)
Side (1998)
Arabian Lauri (1997)
Syysprinssi (1996)
Pelon maantiede (1995)
Ihon aika (1993)
Kaipauksen ja energian lapset (1991)
Kiinalainen kesä (1989)
Pimeää vain meidän silmillemme (1987)
Kultasuu (1985)
Tushka (1983)
Sonja O. kävi täällä (1981)
Sivun alkuun
Kirjailija
Usein kysyttyä
In English
Yhteystiedot
Usein kysyttyä
Seuraavat kysymykset on koottu koululaisten, opiskelijoiden ja tutkijoiden useimmiten esittämistä kysymyksistä.
Oletko kirjoittanut aina? Tiesitkö jo varhain, että sinusta tulee kirjailija?
Ensimmäiset runoni olen kirjoittanut noin 6–7-vuotiaana ja koulutovereitteni Ystävä-kirjoihin kirjoitin aina toiveammatikseni kirjailijan. Joskus siinä oli mukana tanssija tai eläintenhoitajakin…
Miksi opiskelit niin sikinsokin erilaisia aineita yliopistossa?
Ajattelin, ettei yleissivistys olisi pahitteeksi, kirjailijallekaan. Olin utelias ja pyrin lukemaan monia aineita ihan vain siksi, että niin monet asiat kiinnostivat minua.
Opiskelin englantilaista filologiaa, koska Shakespearen aikainen englannin kieli kiehtoi minua, soveltavaa psykologiaa, koskapa R.D. Laingin teoriat skitsofreniasta kiinnostivat, ja niin edelleen. Päivääkään en ole katunut, että vietin yliopistolla niin monta vuotta kuunnellen luentoja ja tenttien mitä kummallisimpia aineita!
Noiden aikojen jälkeen olen opiskellut edelleen, pitkät psykoterapiaopinnot, seksuaaliterapiaopinnot ja tohtoriopinnot. Opiskelu ja oppimisympäristöt, opiskelukaverit, ovat tärkeitä, koko elämän mittaan.
Elääkö kirjoittamisella? Teetkö muuta työtä kirjoittamisen ohella?
Harva suomalainen kirjailija elää pelkästään kirjojen kirjoittamisella. Meillä on Suomessa hieno taiteilija-apurahajärjestelmä, ja minullakin on ollut onni nauttia apurahaa. Pidän apurahoja suurena tunnustuksena, ja ne ovat saaneet minut tekemään ahkerasti töitä.
Olen kirjailijan työn ohella tehnyt journalistisia töitä. Kirjoittanut lehtiin artikkeleita, kolumneja, reportaaseja ja henkilöhaastatteluja. Olen myös työskennellyt paljon sähköisen median puolella. Juontanut erilaisia omaa nimeäni kantavia ohjelmia. Viimeisimpinä MTV:n Huomenta Suomessa Mediakokkia ja Helsingin Sanomien digi-televisiossa Arka paikka -nimistä ohjelmaa.
Mistä saat aiheet kirjoihisi? Liikut aika erilaisissa maailmoissa eri romaaneissasi.
Luotan intuitioon, vaistoon. Aiheet vain tipahtavat eteeni, tuntuu kuin siihen avautuisi polku, tie, joka vetää minua kulkemaan… Nämä ovat aika mystisiä juttuja. Yleensä tiedän jo seuraavan kirjani aiheen kun vielä viimeistelen edellistä. Lähden aina liikkeelle päähenkilöstä: kuka hän on, mistä tulee, mitä hänelle on tapahtunut? En voisi kuvitellakaan jyystäväni kirjasta toiseen samaa ihmistä.
Ketkä ovat lempikirjailijoitasi?
Olen aina lukenut paljon ja lukijana olen kaikkiruokainen. Lisäksi opiskelin yliopistossa kirjallisuutta, joten olen kahlannut niin Suomen kuin maailmankirjallisuutta aika lailla ristiin rastiin.
Eri aikoina eri kirjailijat ovat olleet merkityksellisiä. Sellaisia, joihin palaan, ovat suomalaisista Leino, Waltari, Sillanpää, Södergran, Manner, Saarikoski… Ulkomaisista Hemingway, Blixen, Plath, Duras, Ondaatje…
Mistä kirjastasi pidät eniten?
Tähän en osaa vastata. Yhtä vähän kuin äiti voi sanoa lapsistaan, että tuosta pidän enemmän kuin tuosta, voin asettaa kirjat ”tärkeysjärjestykseen”. Jokainen on ollut tärkeä matkallani tähän saakka. Kirjoittaminen on minulle matkantekoa, ja jokainen kirja on yksi pysäkki, tienviitta.
Saako kysyä fanikysymyksiä? Sinulla oli ennen monta kissaa, nyt viime vuosina koiria. Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen?
Olen eläinihminen. Pidän kaikenlaisista eläimistä. Eläinrakkaus lienee perinnöllistä, ainakin minun kohdallani. Äitini ja isäni olivat molemmat eläinystäviä, ja pienessä Kallion kaksiossamme oli parhaimmillaan yhtä aikaa kuusi kissaa, kaksi tanskalaista tanssihiirtä, marsu ja akvaario. Myöhemmin myös aavikkorottia ja undulaatteja!
Mikä on lempivärisi? Lempiruokasi? Lempieläimesi? Lempikukkasi? Lempielokuvasi? Lempihajuvetesi?
Lempivärini vaihtelevat vuodenaikojen ja kirjoittamiskausien mukaan. Olen kasvissyöjä, ollut jo 17-vuotiaasta asti, joten syön ja laitan herkkuja pääasiassa kasviksista. Pidän thaimaalaisesta ruoasta. Lempiruokani on esimerkiksi kookoskeitto.
Minulla on aina ollut kissoja, monta yhtä aikaa. Myös koiria on ollut useampi. Rakkaat jackrussellinterrierimme Onni ja Peppi elivät pitkän elämän, ja niiden jälkeen meillä on jälleen kaksi koiraa, Cassie ja Unto.
Lempikukkani on jasmiini, sellaisena kuin se kasvaa ja tuoksuu Kreetan vuorten rinteillä. Sekä tietysti kaikki orkideat, joita aikoinaan itsekin kasvatin, kun asuin Tuusulassa Rusutjärvellä. Lempielokuvani voisi olla vaikkapa Fellinin Amarcord. Ihailen sen ihmisrakkautta ja elämäniloa. Lempihajuvesiäni ovat Estèe Lauderin Private Collection ja Yves Saint Laurentin Y. Aina kun aloitan uutta kirjaa, mietin sille oman tuoksun.
Miksi vietät aikaasi niin paljon juuri Kreikassa, Kreetalla?
Olen asustellut Kreetalla 90-luvun alusta lähtien pidempiä ja lyhempiä aikoja. Meillä oli siellä talo, ja sen jälkeen pitkäaikaisia asuntoja. Käyn siellä edelleen usein yksin kirjoittamassa. Pidän kreetalaisista ihmisistä ja maisemista, kuin myös kreikkalaisesta kulttuurista ja ruoasta. Kreetalainen ruoka on erityisen hyvää – ja terveellistä!
Olet kameleontti. Kirjasi ovat keskenään hyvin erilaisia. Kuvaat erilaisia maailmoja ja ihmisiä. Kirjoitat jopa eri tyyleillä eri kirjoissasi. Mistä se johtuu?
Se on haaste. En halua kirjoittaa yhtä ja samaa kirjaa. Olen niin utelias että minun yksinkertaisesti täytyy liikkua kirjoittaessani. Haluan tosiaankin kuvata erilaisia maailmoja ja erilaisia ihmisiä.
Kirjoittamistyylien hakeminen on myös haastavaa; jokaisella kirjalla täytyy olla oma lause. Vaikka varmaan lukija tunnistaakin, että tuo on Kauranen-Snellmanin kirja, silti eroja voi olla. Ajatelkaa vaikka Pimeää vain meidän silmillemme -romaania ja Pelon maantiedettä rinnakkain, tai Arabian Lauria ja Paratiisin karttaa.
Miksi jotkut julkaisevat useammin kuin toiset? Sinulla on ollut aikaisemmin tahtina joka toinen vuosi, Pelon maantieteen jälkeen olet julkaissut joka vuosi. Viime vuosina taas epäsäännöllisemmin. Mistä moinen rytminmuutos?
Kirjoittajat ovat kovin erilaisia. Jokaisella on oma rytminsä, oma tahtinsa. Minä olen nopea, impulsiivinen kirjoittaja, jonka teksti ei vuosikausien muhittamisesta paranisi. Päinvastoin. Kirjoitan joka päivä, silloinkin kuin ”lepään”.
Vertaan usein kirjailijan työtä puusepän työhön tai mihin tahansa käsityöläisammattiin; vain paljon tekemällä oppii. Kreikassa on sananlasku: nopeasti hyvä tulee… Nämä ovat paljossa myös temperamenttikysymyksiä. Ei seitsemän vuotta jyystetty teos ole välttämättä parempi kuin muutamassa kuukaudessa hurmiossa kirjoitettu. Muistakaa Sinuhe!
Kirjasi herättävät usein keskustelua. Onko se tarkoitus?
Se ei ole itsetarkoitus siinä mielessä, että haluaisin herättää niin sanottua kohua. Haluan vain yksinkertaisesti kirjoittaa ’aroistakin’ aiheista. Sellaisista asioista, joita on vaikea artikuloida. Siis myös tabuasioista. Minun mielestäni kirjailijan tehtävä on myös olla ajan hengen tarkkaaja, räyhähenkikin tarvittaessa.
Olen maailmanparantaja: minusta kirjailija on yhteiskunnallinen vaikuttaja, parhaimmillaan. Olipa sitten runoilija tai prosaisti. Kirja voi muuttaa maailmaa – ainakin ihmistä. Olen hyvin iloinen, jos lukija kertoo minulle, että luettuaan kirjani hänestä tuntui kuin olisi jotenkin hievahtanut paikoiltaan, maailma näytti vähän erilaiselta kuin ennen.
Etkö pelkää, että ”yhteiskunnallisuus” tai ”vaativuus” karkottaa osan lukijoista?
Jos laskelmoisin tuolla lailla, en enää kirjoittaisi kirjoja vaan olisin telkkarissa vääntämässä saippuaa tai mainostoimistossa rustaamassa sloganeita. Uskon vakaasti, että kirjallisuus on liian tärkeä asia jätettäväksi viihteentekijöiden tai kertaluettavien sarjakirjailijoiden käsiin.
Haluan uskoa, että aina on myös sellaisia lukijoita, jotka haluavat pohtia maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, nauttia suomen kielen notkeudesta, tutustua uusiin maailmoihin, jotka eivät aina ole silkoisia ja kauniita.
Oletko kirjoittanut runoja? Kielesi on usein hyvin runollistakin.
Olen tähän mennessä julkaissut kolme runokokoelmaa, ja lisää tulee. Luen myös koko ajan lyriikkaa, suomalaista ja ulkomaista, klassikkoja ja uutuuksia. En ajattele olevani prosaisti tai runoilija: olen sanataiteilija!
Keitä naisia ihailet tai kunnioitat? Ihan vain luettelo, ei tarvitse perustella!
Voi, heitä on niin paljon! Äitiäni Vieno Kaurasta, sisartani Marjatta Kaurasta, nämä tulevat nyt sikin sokin: Minna Canthia, Hella Wuolijokea, Karen Blixeniä, Marguerite Durasia, Edith Södergrania, Madonnaa, Anita Roddickia, Tarja Halosta, Elisabet Rehniä, Isadora Duncania…
Millainen on kirjoittamisen tapasi? Työmetodisi? Kirjoittamisen rutiinisi?
Kirjoitan täysiä päiviä. Kirjoitan kronologisesti, käsikirjoitukset etenevät alusta loppuun. Kirjoitan kaiken vähintään kolmeen kertaan; näin olen tehnyt jo Sonja O. kävi täällä -romaanista lähtien. Aina kolmeen kertaan alusta loppuun ja joka välissä hiomista, karsimista, hiomista.
Liikunta on minulle tärkeä osa kirjoittamisprosessia. Uin joka aamu, kävelen paljon, myös sauvakävelylenkkejä luonnossa, metsässä ja meren rannalla. Ilman näitä endorfiinikierroksia en selviäisi. Liikunta antaa minulle valtavasti energiaa – ja ihan yksinkertaisesti vahvoja lihaksia, joita totta totisesti tarvitaan, kun istun tuntikausia näyttöpäätteen edessä!
Miten ehdit harrastaa niin monia asioita kuin olen lehdistä lukenut?
Kiire on miten sen ottaa. En koskaan sano, että minulla on kiire. 90-luvun alussa, kun hoidin yhtä aikaa sairasta äitiäni ja pieniä lapsiani, tajusin miten pitkä on minuutti! Liikuntaa tarvitsen paljon, koskapa tämä kirjoittamistyö on pelkkää istumista. Pyrin kuntoilemaan vähintään kerran päivässä. Aamulla uin, iltapäivällä jotain muuta. Jooga on minulle tärkeä elämäntapa. Ollut jo 17-vuotiaasta.
Kirjojasi on käännetty monelle kielelle. Mitä merkitystä sillä on suomalaiselle kirjailijalle? Rikastuuko sillä?
Se, että kirjat kääntyvät muille kielille, on tietysti hauskaa. Kirjat saavat sillä tavalla uuden tulemisen. Jos ne sitten vielä löytävät ymmärrystä ja herättävät keskustelua ulkomaillakin, niissä lienee jotain yleispätevää, universaalia.
Tarinani – jotka eivät useinkaan ole mitenkään erityisen ”suomalaisia” – ovat löytäneet paljon lukijoita monista maista ja minä olen siten saanut uusia lukijoita, joilla on monesti hyvinkin yllättäviä kommentteja teoksistani.
Rikastumisesta ei kannata puhua. Monasti pohjoismaisista kirjoista kiinnostuneet kustantamot ovat keskisuuria tai pienehköjä.
Miksi vaihdoit sukunimeä?
Menimme ensimmäisen aviomieheni Saskan kanssa naimisiin oltuamme ensin kihloissa kymmenen vuotta ja halusimme yhteisen nimen. Snellman on Saskan isän Pentti Saarikosken äidin tyttönimi. Sieltä sen keksimme. Menimme naimisiin Kreetalla, Haniassa. Vuosi oli 1997.
Miksi ryhdyit opiskelemaan psykoterapeutiksi?
Pakolainen ylittää jälkensä, kirjoitti Axel Sandemose. Ennen kirjailijaksi ryhtymistäni olin varma, että minusta tulee psykologi. Opiskelin ainetta yliopistossa. Sisareni kuoleman jälkeen minusta alkoi tuntua, että olisin kypsä auttamaan muita, että minulla olisi tällä elämänkokemuksella – kirjailijan uran ohella – annettavaa muille ihmisille. Minulla on monista vaikeuksista huolimatta ollut hyvä elämä. Haluan ammentaa siitä, maksan tavallaan velkaa.
In English
Anja Snellman is one of the leading names in contemporary Nordic fiction and the most widely read author of her generation in her native Finland. Her debut was exceptionally powerful: first published in 1981, Sonia O. Was Here remains the highest-selling debut novel in the history of Finnish literature. Readers fell in love with its virtuosic language and Fellini-like gallery of characters, and the book continues to be discovered by new generations of readers.
In addition to her beautiful use of language and insightfully dark sense of humor, Snellman is known for her ability to skillfully combine documentary and fictional elements, history and imaginary events, personal and universal aspects, and Eastern and Western influences.
The key themes of her works include women’s sexuality, mother-daughter relationships, love and death, second-generation immigrant identity, secrets, lifelong lies, marginalized people who resort to extreme measures, fears, aggression, and power.
Throughout her career, Snellman has sought to expand the territory of literature. She also works as a journalist, and she recently graduated with a master’s degree in arts from the University of Helsinki and completed her qualification to work as an accredited psychotherapist.
She considers herself fortunate to have reached a point in her life where she can enjoy inspiring synergies: literature can have the same effect as therapy, and a good therapeutic dialogue can resemble literary art.
“An author listens and asks. A therapist asks and listens. A journalist asks, listens, and questions,” says Snellman.
As a journalist, she has hosted several topical talk shows on television and is currently the host of Sore Spot on the digital television channel of Helsingin Sanomat, the leading Nordic newspaper. She is also well known as a columnist.
Curriculum vitae
Born on May 23, 1954, in Helsinki. Anja Kauranen until 1997.
Has written 26 novels, 3 poetry collections, and several works of nonfiction. Her works have been translated into 20 languages.
Bachelor of arts, University of Helsinki, 1977 (applied psychology, English philology, Finnish literature, general literature). Master of arts, University of Helsinki, 2017. Currently studying toward a PhD.
Graduated from the Helsinki Brief Therapy Institute in 2015, after completing a four-year program in psychotherapy. Completed a two-year program with the Family Federation of Finland to specialize in sexual therapy in 2018.
Has also studied screenwriting in Los Angeles.
Took up classical ballet, modern dance, figure skating, sprinting, and swimming at an early age. Has practiced yoga and followed a vegetarian diet since the age of 17.
Positions of trust: Union of Finnish Writers, Board Member (1993–1996). National Council for Literature, Deputy Chair (1994–1997). Finnish National Commission for UNESCO, Member (1994–1998). Helsinki Book Fair, Chair of Program Committee (2003–2006). Vaasa Literature Festival, Artistic Director (2008–2011). University of Helsinki, Alumni Association, Board Member (2011–2016).
Main accolades: City of Helsinki Medal, 2008. Pro Finlandia Medal of the Order of the Lion of Finland, 2007. Helsinki Cultural Woman of the Year, 2004. Lyyti Award for the Promotion of Gender Equality, 2000. Thanks for the Book Award, 1994. J. H. Erkko Award for the Best Debut Novel, 1981.
Married to guitarist and composer Jukka Orma. Two daughters from her first marriage, Alma (b. 1989) and Elsa (b. 1991).
Lives with her family in Helsinki. The family also includes Unto, a Chihuahua, and Cassie, a mixture of Chihuahua and Jack Russell. Cassie gave birth to five puppies in September 2017.
Anja Snellman is represented by Bonnier Rights Finland.
More information: anjasnellmanbooks.com
Yhteystiedot
Sähköposti:
anja.snellman [at] pp.inet.fi
anja.snellman [at] gmail.com
Facebook:
Anja Snellman Official
Kustantajat:
WSOY
Otava
Tammi
Siltala